Joskus sitä pitää päätyä tähän asti ennenkuin tajuaa, että näistähän tulee liian pienet. Onneksi en sentään tehnyt kahta yhtä aikaa, niinkuin aluksi meinasin, ja sovitin tässä vaiheessa sankarille. Pikkaisen harmittaa, tosin kuten R itse sanoi, sentäs on sellainen juttu, mitä tykkääpi tehdä, niin ei tarttee hampaat irvessä vääntää:) Tottahan tuokin, mutta uusien töiden polte olisi taas mahdoton. Mutta ehkäpä nämä ovat sitten ensi kerralla valmiit.
~Kvaakkuli~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti