Viikonloppuna olin partioretkellä kotona päin. Kaipuu nuotion ääreen olikin kasvanut jo suureksi. Tuli se kaipuu täytettyä, mutta monta muuta asiaakin tuli selväksi. Yksi oli aika selkeä: älä koskaan, älä ikinä luota keski-ikäisen miehen sanaan keittiön kunnosta! Keittiövälineet tietty piti normaalisti pestä ennen käyttöä, ymmärrän. Mutta jos minulle sanotaan, että niitä välineitä on ja uunikin löytyy ja ehdotan uuniperunoita ja uunikanaa, niin voisi varmaan käydä sen uunin toiminnan tarkistamassa? Odotettiin kanan kypsymistä nimittäin kolmisen tuntia... Kuvaavaa lienee se, että seuraaavana päivänä pari paikallisen lippukunnan tyttöä (joiden mökki virallisesti oli) sanoivat: "Ai se uuni toimii." Mutta aina voi oppia.
Toisaalta minusta oli jännä, kuinka eräs toinen, vähän nuorempi herra sanoi, että ne on ne "mammat" jotka huomaavat tuollaiset asiat. Mitä tästä siis pitäisi päätellä? Tosin perään onneksi lisättiin, että seuraavalla kerralla mammat tuo puuttuvat välineet ja niitäkin, joita ei tarvita vielä. En luultavasti päädy tuonne ihan heti uudestaan.
Nyt on alkanut aika lentää taas siivillä. Ehkä juuri kotona käyminen ja partiojuttuset kasaavat tekemistä muille päiville. Tai ei mikään ehkä, niin ne tekevät. Esimerkiksi maanantaina piti tehdä demoja, enkä ehtinyt jumppaamaan. Käytiin kylläkin lenkillä:) Tänään on ensimmäistä kertaa keskellä päivää tauko, jolloin ehtii vähän hengähtää ja käydä kotona. Kohta pitäisi laittaa itseasiassa sämpylätaikina kohoamaan ja laittaa ruoka tulelle, niin ehtisi syömään fiksusti ennen koulun jatkumista. Kyllä se tästä, kun taas tottuupi.
Laitoin muuten viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa sieniä! Kai se meni ihan oikein rouskujen kohdalla: liotin vuorokauden siivottuja sieniä, sitten ryöppäsin 10 min., kuivatin, käytin kuivalla pannulla ja vähän suolaa ja pakkaseen? Isä ja äiti oli molemmat omilla tahoillaan joskus muinoin sieniä säilöneet, mutta oli niin erilaiset ohjeet (toinen sanoi, että liota, toinen ei), niin päädyttiin tekemään vähän kaikkea.
Neulerintamallakin tapahtuu. Purin viimeksi puhutun virkkauksen ja aloitin omia polvisukkia. Aluksi tuli täysi inspispula, mutta nyt se löytyi takaisin. Oli luokanopeopintoja, joilla ehti hyvin neuloa! Ensimmäinen sukka on nilkassa menossa, ehkä nää ehtii tän viikon satoon:)
Mutta nyt laittamaan sitä taikinaa.
~Kvaakkuli~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti